Lasi on kaunista. Suomessa on pitkät lasitaideperinteet. Tunnettuja ja rakastettuja muotoilijoita on kymmeniä. Niin käyttölasi- kuin taidelasiaiheiset näyttelyt kiinnostavat itseäni ja vierailen näyttelyissä aina kun sellainen tulee vastaan. Lasin äärellä voi ihmetellä, muistella, ihastella ja lumoutua. Mutta näyttelyn järjestäjältä se kyllä hieman vaatii näkemystä ja vaivaa.
Kaj Franckin lasiteoksia Collection Kakkonen -kokoelmasta
Poikkesin Tampereella FAA2023 -taidetapahtumassa, jossa sisältö on monipuolinen ja runsas. Itseäni kiinnosti erityisesti ikonisen suomalaisen keramiikka- ja lasimuotoilija Kaj Franckin (1911-1989) lasiteokset. Esillä oli Collection Kakkonen -kokoelmasta Franckin uniikkeja koriste-esineitä ja lasiteoksia, mikä asetti ennakko-odotukseni korkealle. Hekumoin jo valmiiksi, miten lasiteokset hehkuisivat ja valo heijastuisi niiden läpi tuoden lasin kauneuden esiin…
Todellisuus ja toteutus oli karu
Lasiteokset oli sijoitettu Finlaysonin vanhan ns. Siperian alueen isoon galleriaan, jossa toiminut mm. ravintoloita. Koko ison sinänsä avaran tilan kattoa hallitsi toisen taiteilijan Canal Cheong Jagerroosin Floatin Island -teos, josta osa alla olevassa kuvassa. Franckin lasitaide oli esillä vanhoissa sinne tänne tilaan ripotelluissa, jo hieman kolhiintuneissa vitriineissä! Tunsin noloa myötähäpeää kaiken keskellä ollen varma, että Franck itse kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, miten hänen töitään esitetään!
Vitriinien punaiset kangaspohjat söivät lasiteoksilta lopunkin valon! Koko näyttelyn yleisilme oli synkeä, iloton ja nuhruinen. Vanha tehdaskiinteistö ja monenlaisessa käytössä olleet tilat ovat tietenkin aivan erilainen ja haastava näyttely-ympäristö kuin varta vasten suunnitellut galleriat ja museotilat, sen ymmärrän. Mikään ei kuitenkaan mielestäni perustele sitä, että nurkissa pyörivät esimerkiksi irralliset jatkojohdot, turhat tuolit, pölypallerot ja muu romu!
Harmitti aivan vietävästi! Vierailuni meni tökerön esillepanon ihmettelyyn ja kauhisteluun sen sijaan, että olisin voinut nauttia Franckin muodontajusta ja lasitaiteesta! Vielä enemmän harmittaa se, että näyttelytilalla olisi kyllä ollut potentiaalia isoine vanhoine ikkunoineen, kunhan suunnittelulle olisi hieman uhrattu aikaa. Nyt sen sijaan uhrattiin Franck. Surullista.
Viimeisen kuva muistuttakoon, että lasiesineet, niin arkiset kuin taide-esineet, ovat ehdottomasti parhaimmillaan valossa! Kaikki lasimuotoilijat ansaitsisivat, että heidän töidensä läpi voisi virrata valo! Kuvassa Tamara Aladinin Kleopatra. Kuva: Päivikki Mathiesen.
